Vakaus- ja kasvusopimus.html |
| | | ca | | | de | | | en | | | es | | | fr | | | it | | | nl | | | no | | | pl | | | pt | | | ru | | | ro | | | fi | | | sv | | | tr | | | vo | | |
| |  |
Vakaus- ja kasvusopimus on Euroopan unionin jäsenmaiden välinen finanssipoliittinen sopimus Euroopan raha- ja talousliiton EMU:n muodostamiseksi ja ylläpitämiseksi.
Sopimus otettiin käyttöön 1997 jotta finanssipoliittista kuria saataisiin kiristettyä ja ylläpidettyä EMU:ssa. Euron käyttöön ottavien jäsenmaiden on pystyttävä vastaamaan Maastrichtin sopimuksen kriteereitä.
Jäsenmaiden on siis täytettävä seuraavat kriteerit:
- vuosittaisen budjettialijäämän oltava pienempi kuin 3 % bruttokansantuotteesta.
- julkisen velan oltava alle 60 % BKT:sta.
Sopimusta on kritisoitu tehottoman joustavaksi ja sitä on haluttu soveltaa enemmänkin talouden sykleittäin kuin vuoden mittaisiin kausiin. EU-vastaisimpien mielestä sopimus ei edistä vakautta eikä kasvua. Huomioitavaa vielä että sopimusta on sovellettu huolimattomasti ministerineuvoston jätettyä rankaisematta sopimuksen mukaisin sanktioin Saksaa ja Ranskaa niiden jatkuvan ylisuuresta budjettivajeesta. Silloinen Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi kuvaili ratkaisua tyhmäksi, mutta silti tarpeelliseksi sopimuksen kannalta.
Erityisesti sopimuksen on todettu olevan soveltamiskelvoton suuriin maihin kuten Ranska ja Saksa. Ironista kyllä nämä olivat juuri ne maat jotka voimakkaimmin vaativat tiukkojen finanssipoliittisten rajojen asettamista sopimukseen, jotteivat ne joutuisi kärsimään pienempien epävakaampien talouksien kurittomasta taloudenpidosta. Sopimuksen täytäntöönpanon jälkeen Ranskan ja Saksan budjettialijäämät ovat kuitenkin jatkuvasti ylittäneet asetetun 3 % BKT:sta maksimitason. Siitä huolimatta Eurooppa-neuvosto ei ole soveltanut niitä vastaan rangaistussanktioita.
Maaliskuussa 2005 Eurooppa-neuvosto hölläsi sääntöjä vastatakseen kohtaamaansa kritiikkiin ja tehdäkseen sopimuksesta soveltamiskelpoisemman. Peruskriteerit jäivät samoiksi. Budjettivaje ei saa ylittää 3 % BKT:sta tasoa, eikä julkinen velka 60 % BKT:sta, mutta näistä säännöistä poikkeamista helpotettiin, eli sääntöjä tehtiin joustavammiksi. Esimerkiksi jäsenmaa välttyy sanktioilta mikäli ne kohtaavat minkäänlaista negatiivista talouskasvua kun aikaisemmin BKT:n vuosittaisen laskun oli oltava 2 % jotta siihen vedoten voitiin kasvattaa budjettialijäämää yli sallitun rajan. Myös muita relevantteja tekijöitä voidaan tutkia sanktioiden välttämiseksi. Lisäksi mahdollisten sanktioiden takarajoja pidennettiin.
muokkaa Jäsenmaat Vakaus- ja kasvusopimuksen ehtojen mukaan
| Maa | Valtion talous | |
|---|---|---|
| Valtion vuosittainen budjettialijäämä suhteessa BKT:hen | Valtion bruttovelka suhteessa BKT:hen[1] | |
| Viitearvo | min. −3 % | max. 60 % |
| Itävalta | 62,9 % | |
| Saksa | −3,5 % | 67,7 % |
| Ranska | 66,8 % | |
| Italia | −3,8 % | 106,4 % |
| Luxemburg | 6,2 % | |
| Alankomaat | 52,9 % | |
| Belgia | 93,3 % | |
| Espanja | 43,2 % | |
| Portugali | 63,9 % | |
| Suomi | 41,1 % | |
| Irlanti | 27,6 % | |
| Kreikka | 107,5 % | |
muokkaa Katso myös
muokkaa Lähteet
- ↑ General government consolidated gross debt as a percentage of GDP 3. toukokuuta 2005. Federal Statistical Office Germany. Viitattu 6. toukokuuta 2007. (englanniksi)
