Taloudellinen epätasa-arvo.html
 
| ca | de | en | es | fr | it | nl | no | pl | pt | ru | ro | fi | sv | tr | vo |


 

Kartan Gini-kerroin kertoo tulonjaon jakaumasta maapallolla.
██ < 0.25
██ 0.25–0.29
██ 0.30–0.34
██ 0.35–0.39
██ 0.40–0.44
██ 0.45–0.49
██ 0.50–0.54
██ 0.55–0.59
██ ≥ 0.60
██ N/A

Taloudellisella epätasa-arvolla tarkoitetaan tulojen ja omaisuuden epätasaista jakautumista yhteiskunnassa yksilöiden tai ryhmien välillä. Termillä voidaan tarkoittaa myös valtioiden välistä epätasa-arvoa.

Tulojen jakautumista, tulonjakoa, mitataan muun muassa ginikertoimella ja Lorenzin käyrällä. Jos tietyllä osalla väestöstä on muita huomattavasti vähemmän tuloja, on kysymys suhteellisesta köyhyydestä: köyhyysrajana pidetään yleensä tulotasoa, joka on 60% väestön keskimääräisestä tulosta (=tulojen mediaani).[1] Jos sen sijaan tietyllä väestönosalla on puute tietyistä perustarpeista (ruoka, asunto, terveydenhuolto), on kyse absoluuttisesta köyhyydestä.[1]

Sisällysluettelo

muokkaa Yhteiskuntafilosofian näkökantoja

Tulonjaon eettistä pohjaa on mietitty paljon erilaisissa yhteiskuntafilosofioissa. John Rawls on painottanut kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria sosiaalisen tasa-arvon syntyvän minimax-periaatteella, jonka mukaan yhteiskunnan huono-osaisimman hyvinvointi pitäisi maksimoida.

Robert Nozick on puolestaan kirjassaan Anarchy, State & Utopia ottanut toisenlaisen näkökulman, jonka mukaan tulonjako on ennen kaikkea historiallinen prosessi eikä sitä voida yksinkertaisesti arvioida tietyn hetken perusteella. Rikkaat ovat rikkaita, koska joku on heille vapaaehtoisesti antanut rahaa.

muokkaa Talouskasvu ja tuloerot

Turun Sanomien artikkelissa tulo- ja varallisuuseroihin perehtynyt Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala kritisoi näkemystä tuloerojen muodostumisesta, jonka mukaan "kaverin onnistuminen ei ole minulta pois" ja toteaa, että "ei voida ajatella, että ihmiset olisivat yksinäisiä saarekkeita ja riippumattomia toisistaan. Tulonjaon eri osaset ovat aina riippuvaisia toisistaan"[2]

"Rikkaiden rikastuminen ei ole keneltäkään pois" -ajatus tunnetaan ns. tihkumisteoriana (trickle down theory); teoria on uusliberaali tulkinta Rawlsin eroperiaatteesta. Teorian mukaan rikkaitten rikastuminen parantaa köyhien asemaa: tuloerojen lisääntyminen on hyvä asia taloudelliselle kasvulle ja taloudellinen kasvu on hyvä asia köyhille.[3]

Nobel-palkitun kansantaloustieteen professorin Joseph Stiglitzin mukaan teoria, jonka mukaan tuloerot edistävät talouskasvua ja talouskasvu hyödyttää köyhiä kun heille tihkuu lopulta rahaa rikkailta ei pidä paikkaansa: esimerkiksi Yhdysvalloissa 1980-luvulla talous kasvoi, mutta pienituloisimpien reaalitulot laskivat. Taloustieteellinen tutkimus ei ole löytänyt tukea teorioille, joiden mukaan: epätasainen tulonjako aiheuttaa rikkaiden säästämisasteen nousua, säästöt lisäävät pääomia ja pääomien lisääntyminen lisää talouskasvua. Stiglitzin mukaan nopea talouskasvu voidaan saavuttaa myös ilman huomattavaa epätasa-arvon kasvua. Stiglitzin mukaan korkea säästöaste ei edellytä suuria tuloeroja.[3]

Eräässä tutkimuksessa, jossa tutkittiin tietoja vuosilta 1985-1995, ei havaittu selvää yhteyttä tuloerojen ja taloudellisen hyvinvoinnin välillä: tuloerot eivät lisänneet talouskasvua, ja tuloerot eivät auttaneet köyhiä; mitä suuremmat tuloerot, sitä alhaisemmat olivat köyhien absoluuttiset tulot.[4]

muokkaa Tuloerot Suomessa

Professori Juha Siltalan mukaan amerikkalaiset toimitusjohtajat ansaitsivat 42 kertaa enemmän kuin keskiverotyöntekijä vuonna 1980 ja vuonna 2000 johtajat ansaitsivat 530 kertaa enemmän. Suomalaisen suuryrityksen johtaja ansaitsi 14-kertaa enemmän vuonna 1991 ja 30 kertaa enemmän vuonna 2001 kuin suomalainen palkansaaja keskimäärin. Professori Juha Siltalan (s.1957) mukaan Amerikassa meitä kiinnostaa huomisen Suomi.[5]

1990-lama vaikuttaa edelleen valtion budjetin kasaamiseen, väittää kansantaloustieteen professori Matti Tuomala. Tuomalan mielestä poliitikkojen taloustietämys on kohtuullisen ohkaista, joten politiikan sijasta budjetteja rakennetaan valtiovarainministeriön virkamiesten laskelmien ja arvioiden perusteella. Valtiovarainministerinä ei ole ollut henkilöä, jolla olisi ollut koulutusta verotus- ja julkistalousasioissa. Tämä näkyy esimerkiksi ministereiden innossa puolustaa tuloerojen kasvua nousukauden välttämättömänä seuralaisena. Virkamiesten ylivaltaa on kritisoinut myös professori Markus Jäntti[6]

Suhteellisen köyhyyden merkittävyydestä on erilaisia mielipiteitä. Stakesin erikostutkijan Pasi Moision ja professori Tuomalan mielestä suhteellinen köyhyys on merkityksellistä: yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot, sosiaalinen liikkuvuus vaikeutuu, mahdollisuuksien tasa-arvo rapautuu, iso- ja pienituloisten asuinalueet eriytyvät ja turvattomuus lisääntyy. Tuomalan mukaan isot tuloerot ovat aina vieneet köyhäinhoitoyhteiskuntiin. Tuomala sanoo pelkäävänsä Suomen olevan matkalla luokkayhteiskuntaan.[7]

muokkaa Katso myös

muokkaa Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Köyhät aina keskuudessamme Tilastokeskus.
  2. ↑ Suomen rikkain kotitalous yli 60 kertaa varakkaampi kuin keskivertohuusholli Turun Sanomat / STT. Viitattu 5. marraskuuta 2007.
  3. ↑ 3,0 3,1 Martta Viitaniemi: Vapaus valita – uusliberaali markkinaideologia hyvinvointivaltion haastajana (sivu 79 alaosa) helmikuu 2008. Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos.
  4. ↑ Sosiologia abstracts 2002: Economic Growth, Inequality, and the Economic Position of the Poor in the Period 1985–1995 Viitattu 2. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  5. ↑ Siltala, Juha: Työelämän huonontumisen lyhyt historia, s. 8 ja 444. Otava, 2004.
  6. ↑ Talousprofessori: Poliitikot eivät tunne taloutta 26.7.2008. Taloussanomat.
  7. ↑ Hyvinvoinnin kakkua jaetaan taas 24.8.2008. Turun Sanomat.

muokkaa Aiheesta muualla


Tämä talouteen ja kaupankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
All Right Reserved © 2007, Designed by Stylish Blog.