Oppihistoria.html

Aatehistoria on ihmiskunnan sivistyksen historiaa: oppia ja tutkimusta siitä, miten eri aatteet ovat syntyneet suhteessa omaan aikaansa ja ympäristöönsä. Sen näkyvin osa on (luonnon)tieteiden historian tutkimus. Laajemmin sen tutkimuksen kohteena on eri aikoina ja eri yhteyksissä syntynyt kirjallisuus ja oppineisuus, sekä kulloinkin käytetyt menetelmät esimerkiksi historian ja luonnontieteiden tutkimuksessa.

Aatehistoria eroaa filosofian historiasta, vaikka nämä osa-alueet ovat läheisesti yhteyksissä toisiinsa ja usein päällekkäisiä. Aatehistorian keskeisiä ajatuksia ovat, että aatevirtaukset eivät synny ja kehity eristyksissä niitä luovista ja hyödyntävistä ihmisistä, ja että meidän tulee tutkia ihmisten kulttuuria, elämää ja ympäristöä ymmärtääksemme heidän ajatteluaan.

muokkaa Länsimaiden aatehistoria

Länsi-Euroopan aatehistoria aloitetaan usein joko keskiajasta tai vasta uuden ajan alkaessa. Sen aikajanalle kuuluvat ainakin seuraavat aatteet ja henkilöt:

Valistusaika – ihmisoikeudet, uudet luonnontieteet, demokratia
Royal Society – tiedon vaihto oppineiden kesken
Ensyklopedistit – tiedon jakaminen suurille kansanjoukoille
Romantiikka – yksilön ja henkilökohtaisen kokemuksen korostaminen
Jälkiromantiikka – reaktiona naturalismiin, täydennetään ulkopuolelta tehtyjä havaintoja omakohtaisilla kokemuksilla
Modernismi – hylkäsi kristillisen akateemisen perinteen (Sigmund Freud, Carl Jung)
Eksistentialismi – länsimaisten arvojen hylkääminen toisen maailmansodan aikoihin (Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Albert Camus)
Postmodernismi – metakerronta, modernismin hylkäys
Strukturalismi – Claude Lévi-Strauss
Poststrukturalismi – Michel Foucault

muokkaa Aatehistoria oppiaineena

Suomen yliopistoissa yhdistetään yleensä aate- ja oppihistoria. Ainetta opetetaan ainakin Helsingin ja Oulun yliopistoissa.

muokkaa Tunnettuja aatehistorioitsijoita

muokkaa Katso myös

muokkaa Kirjallisuutta

Hyrkkänen, Markku: Aatehistorian mieli. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-114-3.

muokkaa Aiheesta muualla

Juha Manninen: Oulun yliopiston professorin essee "Mihin aatehistoriaa tarvitaan"